Socialism/fi: Difference between revisions

From TSL Encyclopedia
(Created page with "Tahto on valtava sysäys, joka sinkoaa sielun korkeimmalle Kristustietoisuuden tasolle, jotta se voi ottaa yhteyden Jumalan mieleen, josta mielestä ihminen saa ymmärryksen tahtonsa toteuttamisesta. Sitten kun ihminen keksii, miten luoda, hänen on etsittävä luontaisia luonnonvarojaan, energiaa, jolla luoda. Luonnolliset voimavarat ovat rakkauden säteen, Pyhän Hengen, ilmentymiä – tahdon sysäyksen ja viisauden välistä toimintaa.")
Tags: Mobile edit Mobile web edit
(Created page with "Ilman rakkautta ei ole luovuutta. Rakkaus on sielujen, elämänaaltojen, yhteisöjen, perheiden ja ihmisten vapaata, satunnaista vuorovaikutusta. Se on spontaania. Ei ole muuta rakkauden muotoa kuin spontaani rakkaus. Sitä ei voi säädellä, koska se on aina Jumalan lahja ja armo. Pyhän Hengen laskeutuminen on rakkauden lahja – rakkauden, joka ei ole omistushaluinen ja joka tyydyttää molempia osapuolia, koska se on jumalallisen suunnitelman täyttymys kaikille, jo...")
Line 72: Line 72:
Tahto on valtava sysäys, joka sinkoaa sielun korkeimmalle Kristustietoisuuden tasolle, jotta se voi ottaa yhteyden Jumalan mieleen, josta mielestä ihminen saa ymmärryksen tahtonsa toteuttamisesta. Sitten kun ihminen keksii, miten luoda, hänen on etsittävä luontaisia luonnonvarojaan, energiaa, jolla luoda. Luonnolliset voimavarat ovat rakkauden säteen, Pyhän Hengen, ilmentymiä – tahdon sysäyksen ja viisauden välistä toimintaa.  
Tahto on valtava sysäys, joka sinkoaa sielun korkeimmalle Kristustietoisuuden tasolle, jotta se voi ottaa yhteyden Jumalan mieleen, josta mielestä ihminen saa ymmärryksen tahtonsa toteuttamisesta. Sitten kun ihminen keksii, miten luoda, hänen on etsittävä luontaisia luonnonvarojaan, energiaa, jolla luoda. Luonnolliset voimavarat ovat rakkauden säteen, Pyhän Hengen, ilmentymiä – tahdon sysäyksen ja viisauden välistä toimintaa.  


<div lang="en" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
Ilman rakkautta ei ole luovuutta. Rakkaus on sielujen, elämänaaltojen, yhteisöjen, perheiden ja ihmisten vapaata, satunnaista vuorovaikutusta. Se on spontaania. Ei ole muuta rakkauden muotoa kuin spontaani rakkaus. Sitä ei voi säädellä, koska se on aina Jumalan lahja ja armo. Pyhän Hengen laskeutuminen on rakkauden lahja – rakkauden, joka ei ole omistushaluinen ja joka tyydyttää molempia osapuolia, koska se on jumalallisen suunnitelman täyttymys kaikille, jotka jakavat tämän rakkauden.  
Without love there is no creativity. Love is the free, random interaction of souls, lifewaves, communities, families, people. It is spontaneous. There is no other form of love but spontaneous love. It cannot be regimented because it is always the gift and the grace of God. It is the descent of the Holy Ghost that is the gift of love—love that is non-possessive and mutually satisfying because it is the fulfillment of the divine plan of all who share in this love.
</div>


<div lang="en" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
<div lang="en" dir="ltr" class="mw-content-ltr">

Revision as of 16:12, 30 May 2024

Other languages:

Marxilaisen teorian mukaan sosialismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa ei ole yksityisomaisuutta ja jossa tuotantovälineet ovat valtion omistuksessa ja valvonnassa. Kommunismi on totalitaarinen hallintojärjestelmä, jossa yksi autoritaarinen puolue valvoo valtion omistamia tuotantovälineitä ja jonka julkisesti tunnustettuna tavoitteena on valtiottoman yhteiskunnan luominen. Loppuvaiheessa valtio on kuihtunut pois ja taloudelliset hyödykkeet jaetaan tasaisesti. Tavarat omistetaan yhteisesti ja ne ovat kaikkien saatavilla tarpeen mukaan.

Tämän teorian mukaan sosialismi on siirtymätila kapitalismin ja kommunismin välillä, ja sen erityispiirteitä ovat tavaroiden jakautuminen epätasaisesti ja palkka tehtyjen töiden mukaan. Itse kommunismia ei ole olemassa missään, ja se on teoria, joka ei ole koskaan toiminut. Entinen Neuvostoliitto oli itse asiassa sosialistinen valtio.

Nykymaailmassa esiintyvä sosialismi on useimmiten yhdistelmä marxilaisessa teoriassa määriteltyä sosialismia ja jonkinasteista yksityisomistusta. Jopa ne, jotka ovat eri mieltä kommunismista, saattavat olla samaa mieltä sosialismista, koska se näyttää perustuvan niin kansan tarpeisiin kuin kansan parhaaksikin. Sosialismi on kuitenkin salakavala voima – ei siksi, että se on poliittinen teoria, vaan sen psykologian vuoksi.

Karl Marxin vaikutus

Pääartikkeli: Dialektinen materialismi

Monet uskovat, että sosialismi tai kommunismi sai alkunsa Karl Marxista, joka ehdotti, että ihmistutkimus voitaisiin pelkistää puhtaasti aineellisiin näkökohtiin ja että taloudelliset järjestelmät olivat ensisijainen tekijä ihmisten välisissä suhteissa. Marx sovitti Hegelin dialektiikkaa toteamuksessaan, että ”kaiken tähän asti olemassa olleen yhteiskunnan historia on luokkataistelujen historiaa”[1] sekä käsityksessään, että kaikenlainen luokkajakoon perustuva yhteiskuntajärjestys sisältää oman tuhonsa siemenet, kunnes syntyy luokaton yhteiskunta. Vallankumouksesta tulee tarvittaessa väline tähän tarkoitukseen.

Mutta itse asiassa Karl Marxiin yksinkertaisesti keskittyivät ne voimat, jotka toimivat planeettakehon kollektiivisessa piilotajunnassa, ihmisten itsensä piilotajunnassa – voimat, jotka ovat toimineet siitä lähtien, kun valo laskeutui ylemmistä chakroista alempiin chakroihin, mikä toisin sanoin tunnetaan raamatullisesti nimellä syntiinlankeemus.

Tämän psykologian ongelma vaivaa meitä tänä päivänä, ja siksi, jos aiomme käsitellä sosialismia ja kommunismia, meidän on ymmärrettävä niitä alitajuisia malleja meissä kaikissa, joiden takia nämä riippuvuutta aiheuttavat järjestelmät itsenäisyyttä ajavien järjestelmien sijaan sekä hallituksessa että taloudessa vetoavat johonkin osaan ihmisen olemuksessa – mikä osa ei ole Kristus-ihminen tai todellinen ihminen.

Venäläinen matemaatikko ja toisinajattelija Igor Šafarevitš

Sosialismin historiallinen alkuperä

Venäläinen toisinajattelija Igor Šafarevitš selittää, että maailman ensimmäisiä sosialistisia valtioita olivat maailman ensimmäiset valtiot ylipäätään. Hän sanoo, että sosialismi on yksi niistä universaaleista perusvoimista, jotka ovat olleet toiminnassa koko ihmiskunnan historian ajan. Šafarevitš kirjoittaa:

Sosialismia ei voi liittää tiettyyn alueeseen, maantieteelliseen kontekstiin tai kulttuuriin. Nykykokemuksen myötä tunnemme sen kaikki piirteet, ja niitä tavataan erilaisissa historiallisissa, maantieteellisissä ja kulttuurisissa olosuhteissa: sosialistisissa valtioissa havaitsemme tuotantovälineiden yksityisomistuksen lakkauttamisen, jokapäiväisen elämän valtiollisen valvonnan ja yksilön alistamisen byrokratian valtaan.[2]

Šafarevitš mainitsee kolme esimerkkiä sosialistisista valtioista menneisyydestä: Mesopotamia 2000- ja 2100-luvuilla eKr., Egyptin Vanha valtakunta suunnilleen samaan aikaan ja inkat. Kaikille näille valtioille oli ominaista yksityisomistuksen puuttuminen, suuri byrokratia, keskitetysti johdettu talous ja pakkotyöjärjestelmä, joka pyrki heikentämään väestön enemmistön perherakennetta.

Historia osoittaa, että maailman ensimmäisiä sosialistisia valtiota olivat ylipäätään maailman ensimmäiset valtiot. Niissä ilmentynyt koko väestön orjuutus ja heidän työnsä äärimmäinen säätely paljastavat, mihin asti kerran kultaisina aikakausina eläneet ihmiset vajosivat Lemurian ja Atlantiksen uppoamisen myötä.

Karman historiallisista tallenteista käsin tämä selittää myös sen, miksi monet ihmiset nykyään itse asiassa kaipaavat tuota samaa säätelyä. Se on kirjoitettu niin vahvasti heidän eetterikehoonsa, että he ovat alkaneet pitää sitä lohdutuksena, aivan kuten joku toinen kaipaisi kohdun lohtua. Sisäinen suunnitelma sielun vapautumisesta korkeampiin sfääreihin ei ole heille lähin muistiinmerkintä, johon sitoutua. Ihmisen tapojen voima sitoo vahvasti. Ihanteellisen kultaisen aikakauden eetterisen rakennuskaavion sijaan ihmisen tietoisuudessa hallitsevat ihmistietoisuuden tottumukset, ja niitä ihmiskunta on käynyt läpi tuhansia vuosia sen vuoksi, että ihmiset alun perin hylkäsivät muinaiset opettajansa.

Sosialismi ja kapitalismi

Sosialismi on itse asiassa alkeellisempi talousjärjestelmä kuin kapitalismi – toisin kuin Marxin teorioiden mukaan. Se jättää huomiotta yksilön itsearvostuksen; se jättää huomiotta Todellisen Minän ja MINÄ OLEN Läsnäolon. Tämä on hyvin selvää nykyään, kun mennään alikehittyneisiin maihin tai nähdään ihmisiä, jotka eivät ole kehittäneet yksilöllistä Kristustietoisuutta. Monissa tapauksissa he eivät kykene yksityisomistukseen tai tuotantovälineiden omistamiseen.

Siksi sosialismi on kehitysvaihe, jonka pitäisi edeltää kapitalismia. Kapitalismia ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman Kristusminän periaatetta. Kapitalismi voi toimia vapaan yritystoiminnan järjestelmänä, Jeesuksen Kristuksen perustamana vihkimyspolkuna vain silloin, kun se perustuu guru-cheela-suhteeseen, joka ymmärretään yksilön suhteena Kristukseen.

Jos sosialismi seuraa kapitalismia ja vapaan yritystoiminnan järjestelmää, se johtuu tuon järjestelmän rappeutumisesta ja rappiosta – nimenomaan siitä, että Kristus talouden periaatteena ja yltäkylläisen elämän ymmärryksenä on poistettu, saatettu huonoon valoon, vääristelty, hylätty. Taloudellisen determinismin teoriassaan Marx laskee kapitalismia seuraavan sosialismin varaan, koska hän laskee kapitalistisen yhteiskunnan rappion ja rappeutumisen varaan.

Kapitalismi toimii silloin, kun moraalinen luonne ja kosminen kunnian liekki vallitsevat. Langenneet laskevat lännen rappeutumiskierteen ja kuolemankierteen varaan, jotta sosialismi voittaisi. He kylvävät mihin tahansa järjestelmään sen tuhon siemenet, antikristuksen siemenet, antiäidin siemenet. He manipuloivat tarjontavirtaa, jotta ihmiset olisivat tyytymättömiä ympäristöönsä ja karman purkautumiseen, ja niin he työntävät ihmisiä yhä kauemmas ja kauemmas ja kauemmas kohti omaa perimmäistä päämääräänsä, joka on sosialismi.

Kapitalismin hengellinen perusta

Kapitalismi ei voi selviytyä ilman, että talous perustuu yksilöön ja yksilön elämän päämäärään, Kristukseksi tulemiseen. Kun kapitalismista tulee menestyksen tavoittelua seurauksista välittämättä ja ihmisten hyväksikäyttöä, kun päämäärä oikeuttaa keinot, kun kapitalistisista yrityksistä tulee monopoliyrityksiä ja valtio osallistuu näihin monopoleihin, silloin on tuhottu kapitalismin perusperiaatte, joka on yksilöllisyys. On tuhottu myös kristinuskon perusperiaatte, jonka Jeesus totesi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."[3]

Kultaisen aikakauden talouden ja yltäkylläisen elämän perusta on kultainen sääntö. Tietyt kompromissit Kristuksen opetuksen suhteen ja hänen oppinsa väärinymmärtämiset ovat kuitenkin estäneet Kristuksen kristinuskon täyteyttä olemasta elämämme perustana. Ilman hänen opetuksensa täydellistä ymmärtämistä hallituksen ja talouden perusta on heikko. Tämän joukkotietämättömyyden myötä on sitten helpompi tuhota sen järjestelmän perustukset, jonka on tarkoitus perustua Jumalaan ja hänen ilmaisuunsa ihmisessä.

Näemme siis, että kapitalismia tuhotaan nykyään lännessä ja vapaissa kansakunnissa samansuuntaisesti ja samaa tahtia kuin uskontoa tuhotaan. Eikä ole mitään toivoa vapaan yritystoiminnan järjestelmän selviytymiselle ennen kuin ja elleivät ihmiset lakkaa käyttämästä vapaan yritystoiminnan järjestelmän vapautta toisten hyväksikäyttöön ja kapinaan elämänsä yksilöllistä karmaa vastaan.

Sosialismi ja sielun evoluutio

Sosialistisessa valtiossa menet töihin kolhoosiin, menet töihin tehtaaseen, ja sinulle sanotaan aamusta iltaan, mitä sinun on tehtävä. Sinun ei tarvitse ajatella, olet liukuhihnalla. Koska sinun ei tarvitse ajatella, sinua ei pakoteta tavoittelemaan Kristusmieltäsi – tavoittelemaan sitä luovuuden lähdettä, joka räjähtää esiin Pyhän Hengen valon kautta.

Sen vuoksi masennus ja kuoleman tietoisuus asettuvat ihmisten ylle, koska he eivät enää ole tuossa vuorovaikutussuhteessa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen muodostaman kolminaisuuden kanssa. Heidän ei tarvitse nähdä vaivaa, heidän ei tarvitse mennä lähteelle. Heillä ei ole niitä haasteita, joissa heidän on huolehdittava omasta taloudellisesta selviytymisestään, perheensä selviytymisestä, talon rakentamisesta, toimeentulon hankkimisesta, lasten synnyttämisestä, heidän koulutuksestaan. Kaikki nämä haasteet pitävät mielen terävänä. Kun valtio hoitaa kaiken tämän, ja ihmisen tarvitsee vain ruokkia ja vaatettaa itsensä, päädytään siihen lahoamisen ja rappeutumisen tilaan, johon olemme länsimaissa nyt päätymässä.

Meillä on siis hyvin vakava ongelma: ihmisen henkisen laiskuuden tapakuvio. Se johtuu siitä, että meidän ei tarvitse todella koota voimiamme ottaaksemme yhteyttä korkeampaan Jumalan tietoisuuden lähteeseen voittaaksemme ajan ja paikan. Kun emme ymmärrä ajan ja paikan voittamista vihkimyspolun päämääränä, silloin meillä ei ole enää olemassaolon syytä. Vähitellen elämänvaisto korvautuu kuolemanvaistolla.

Jumala on elämä, Jumala on luoja, ja meidät on luotu olemaan kanssaluojia hänen kanssaan. Kun lakkaamme luomasta, elämänvoima ei enää syki kauttamme. Tahto elää on rinnakkainen luomisen tahdon kanssa, ja kun menettää tahdon luoda, koska sosialistinen tai kommunistinen valtio vie sen, menettää todellakin tahdon elää. Koska elämä on energiaa, tuolle energialle täytyy tapahtua jotakin, ja niin se vääristyy, aivan kuten luova voima vääristyy. Niin siitä tulee siis tahto kuolla.

Siksi niin monet tuhannet ihmiset ovat vaarantaneet henkensä yrittäessään paeta kommunistisista valtioista. He ovat lausuneet juuri nuo sanat: ”Jos minun on elettävä kommunistisessa valtiossa, jos minun on elettävä sosialistisessa valtiossa, kuolisin mieluummin.” Vapaus on lahja luoda ja luoda yhdessä Jumalan kanssa.

Luominen kolminaisliekin kautta

Kun ihmisellä on tahto elää ja tahto luoda, hän kutsuu esiin toisen säteen, Kristustietoisuuden, Jumalan valaistuneen mielen: ”Minä tahdon olla. Nyt minun on keksittävä, miten se tehdään. Ja myönnän, että minulla ei ole täydellistä ymmärrystä siitä, mitä tahtoni toteuttaminen vaatii. Siispä hankin tuon ymmärryksen. Kouluttaudun, hankin kokemusta, teen tutkimusta, otan selvää, miten voin täyttää tämän tahdon.”

Tahto on valtava sysäys, joka sinkoaa sielun korkeimmalle Kristustietoisuuden tasolle, jotta se voi ottaa yhteyden Jumalan mieleen, josta mielestä ihminen saa ymmärryksen tahtonsa toteuttamisesta. Sitten kun ihminen keksii, miten luoda, hänen on etsittävä luontaisia luonnonvarojaan, energiaa, jolla luoda. Luonnolliset voimavarat ovat rakkauden säteen, Pyhän Hengen, ilmentymiä – tahdon sysäyksen ja viisauden välistä toimintaa.

Ilman rakkautta ei ole luovuutta. Rakkaus on sielujen, elämänaaltojen, yhteisöjen, perheiden ja ihmisten vapaata, satunnaista vuorovaikutusta. Se on spontaania. Ei ole muuta rakkauden muotoa kuin spontaani rakkaus. Sitä ei voi säädellä, koska se on aina Jumalan lahja ja armo. Pyhän Hengen laskeutuminen on rakkauden lahja – rakkauden, joka ei ole omistushaluinen ja joka tyydyttää molempia osapuolia, koska se on jumalallisen suunnitelman täyttymys kaikille, jotka jakavat tämän rakkauden.

Socialism and communism are a regimentation of will, a regimentation of knowledge or understanding or science, and a regimentation of love. And the whole system collapses because it puts to death the Trinity and its action within the individual.

In underdeveloped countries you find that people often do not have the will to create, they do not have a drive to get wisdom, they do not have an interaction with the Holy Ghost. In those societies that have not had a basic foundation and a long tradition of the guru-chela relationship—following Krishna or Gautama or Jesus Christ or any of the avatars—you find that there is nothing upon which to build a free-enterprise system. Many of the people of the underdeveloped nations in Asia and Africa today are simply not equipped to have a free-enterprise system or a basic representative form of government.

In these circumstances socialism may be simply the lesser of evils—even though it is not the ultimate answer. But this is a serious dilemma, and when all is said and done, to have harmony in government upon earth is really not possible among a people who have denied their God and denied his incarnation among them.

The free-enterprise system

The nation America was selected by the Great White Brotherhood to be the place where the example of brotherhood would be set forth through the example of individuals fulfilling their Christhood through their own self-initiative. Initiative is initiation.

For the fullest development of that initiative, Saint Germain planned a limited government with the greatest freedom for the individual and the individual states, and the least control by the federal government. He planned a free-enterprise system with the least interference by federal or local government so that the mastery of time and space and the proving of individual self-worth would be on the shoulders of the individual. As long as this plan of Saint Germain was sustained, there was a platform for initiation, a platform to become the Christ.

However, this plan has been altered during the last century. We find a tremendous turning of the tide to reverse what Saint Germain set forth. We no longer find a free-enterprise system as it was intended to be, but instead, more and more government and a maximum of government controls and a minimum of initiative required on the part of the individual.

This has limited the path of initiation. It has limited the opportunity for the individual to become the Christ and to be accepted as a link in the chain of Hierarchy and as a member of the Great White Brotherhood. We find that today it is more difficult to become the Christ than it was five years ago, ten years ago, fifteen years ago, twenty years ago, and certainly much more difficult than it was when the first settlers came and had to forge a life out of the wilderness. The more rugged the life, the more challenging the environment, the less anyone does for you, the more you are calculated to become the master of your life.

We find now that the government takes from the people what is required for the intelligent development of the Christ consciousness. Not only does the government deprive the people of their money through taxation, but it deprives them of this money through inflation and by making the money valueless. Thus, when people work a labor and a sacred labor of their hands, they do not have returned to them the wealth that they have contributed to the nation. This produces lethargy, sloth, indifference, no longer a pulling together of a nation. And it completely destroys development of that Christ potential.

Pentecost, engraving by Gustave Doré. The Acts of the Apostles records that after the descent of the Holy Spirit on the Day of Pentecost, the apostles “had all things common.” This was a true community of the Holy Spirit.

The community of the Holy Spirit

Main article: Community of the Holy Spirit

When we have perfected our Christhood, when we have perfected a sacred labor, we have known the joy of the fruits of our labor, we are ready for the next initiation—the initiation of the Holy Spirit. The action of the Holy Spirit is community.

All of the laws of freedom that applied in the individualization of the Christ flame now apply at the community level. But instead of one individual determining the course of events, being the breadwinner, having a business, and so forth, we may have a hundred or a thousand individuals who have decided that they understand each other as one being, as one body of God, as one community. And they realize that if they combine their sonship, combine their flames, that they will have that much more power to do and fulfill the purposes that they aspire to fulfill.

For the ultimate fulfillment of community, the Ascended Masters have devised an entirely different economic system. This is the pattern of the community of the Holy Spirit, which we see illustrated in the early Christian Church: “And all that believed were together, and had all things common; and sold their possessions and goods, and parted them to all men, as every man had need.”[4] This path of the community of the Holy Spirit has been perverted in this age by the abuses of Communism. Community without the attainment of the Christ has become communalism, or Communism.

The perversion of the Holy Spirit

When you force community upon individuals who do not have first the attainment of the Christ consciousness and the tie to the Great White Brotherhood, you have totalitarian states. You have the forced redistribution of wealth. You force people to do work to which their individual genius is not suited.

This becomes the stripping of the individual of his Christ-identity, of what he has developed of individual genius, before that Christ-identity is complete. It is stripping the nations of their individual identity, their group karma and their group dharma. It is forcing a community of the Holy Spirit, first as the Union of Soviet Socialist Republics, and then forcing the entire world to come into this community of World Communism before the individuals of that world have attained to the Christ consciousness. Skipping the step of initiation, it becomes the total perversion of the Holy Spirit.

The only difference between socialism or communism and a true community of the Holy Spirit is whether or not the Matter bowl is infused with Spirit. Socialism and communism are an attempt to create a Matter society and a Matter golden age without Spirit, whereas only by the path of chelaship and discipleship under the Lord Christ can we truly achieve a community of the Holy Spirit.

The community of the Holy Spirit would be the voluntary surrendering of all that one is because one has attained a sufficient level of individual self-worth that one has the supreme realization that one is God, one has attained the individualization of the Christ Self, and so one is now able to surrender the totality of that consciousness for the wholeness of the community.

This is a legitimate stage of evolution. But it only comes through spirituality. We see today that socialism and communism is the taking by force of what one has earned by one’s genius. It is the redistribution of wealth by means of taxation and by means of the abolition of private property and private ownership of the means of production. It is the taking by force of what the individual has gained by his investment of energy and consciousness in life, instead of it being given by the individual’s freewill love offering upon the altar of God. And so it becomes a regimentation of the Holy Spirit and its energy; it’s the forcing of a maturity of spiritual consciousness which has not yet been developed.

The problem of socialism

The problem with socialism is that it deprives the individual of the opportunity to exercise his own creative genius in shaping his environment, in drawing forth his talents from his causal body.

When more and more goods and services are provided by the state, when the state takes care of everything, you lose the important opportunity of life to balance your karma. When the welfare state takes away all of your pain by providing for all of your needs, then you lose contact with your source because you are not forced to make any demands upon life. Furthermore, under a socialist system, if you have forged out of your causal body great light and great attainment, you are forced to immediately give it away.

Socialism, then, becomes a doctrine of the fallen ones who themselves have abused their own light and the light of God. They have nothing in their hands to show for their existence of thousands of years, so they stomp their feet and shake their fists at Almighty God and demand everything equally with the lightbearers who have earned their way.

See also

For more information

Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of Brotherhood

Elizabeth Clare Prophet, The Seduction of Socialism and the Responsibility of Freedom (audio and video album)

Sources

Elizabeth Clare Prophet, October 6, 1977.

Elizabeth Clare Prophet, October 9, 1978.

Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of Brotherhood, pp. 101–04.

  1. Karl Marx ja Frederick Engels, Manifesto of the Communist Party, käänt. Samuel Moore, part 1.
  2. Igor Shafarevich, “Socialism in Our Past and Future,” julkaistu teoksessa Alexander Solzhenitsyn et al., From Under the Rubble (New York: Little, Brown and Company, 1975).
  3. Matt. 22:37–39; Mark. 12:29–31; Luuk. 10:27.
  4. Acts 2:44–45.