Translations:Saint Germain/96/fi
Proklos tunnusti, että hänen valaistumisensa ja filosofiansa tulivat ylhäältä – hän tosiaan uskoi itse olevansa se, jonka kautta jumalallinen ilmoitus saavutti ihmiskunnan. "Häneltä ei näyttänyt puuttuvan jumalallista inspiraatiota", kirjoitti hänen oppilaansa Marinus, "sillä hän tuotti viisaasta suustaan sanoja, jotka muistuttivat mitä tiheimmin satavaa lunta, niin että hänen silmistään säteili kirkas valo ja muu osa hänen olemuksestaan oli osallisena jumalallisesta valaistuksesta."[1]
- ↑ Victor Cousin and Thomas Taylor, käänt., Two Treatises of Proclus, The Platonic Successor (London: n.p., 1833), s. vi.