Issa
Venäläinen lääkäri Nicolas Notovitch matkusti vuonna 1887 Tiibetiin, kaupunkiin nimeltä Himis, korkealla Himalajan vuoristossa, etsimään muinaisia kirjoituksia miehestä, jota buddhalaiset kutsuivat Pyhäksi Issaksi. Himis-luostarissa päälama luki hänelle muinaisia käsikirjoituksia, ja Notovitch kirjoitti muistiin Issan tarinan – tuon israelilaisen, joka matkusti itään opiskellakseen pyhiä kirjoituksia ja palasi sitten opettamaan kansaansa Palestiinassa, missä hänet ristiinnaulittiin.
Pyhän Issan ja Jeesuksen väliset yhtäläisyydet olivat silmiinpistäviä, mikä sai Notovitchin päättelemään, että käsikirjoitukset sisälsivät Raamatusta puuttuvan kertomuksen Jeesuksen elämästä 13–30-vuotiaana. Hän julkaisi löytämänsä tarinan vuonna 1890 teoksessa Pyhän Issan elämä (englanninkielinen käännös The Unknown Life of Christ, 1895). Notovitchin mukaan Pyhän Issan elämää koskevat alkuperäiset palinkieliset käsikirjoitukset olivat Lhasan kirjastossa Tiibetissä, siellä, missä Dalai-lama asui.
Kriitikot väittivät, että Notovitchin kertomus käsikirjoituksista oli valhetta. Hindulaisen pyhimyksen Ramakrishnan oppilas ja tutkija Swami Abhedananda näki vuonna 1922 kuitenkin samat dokumentit Himisissä. Nicholas Roerich, venäläinen arkeologi, kirjailija, taiteilija ja filosofi, näki samat tai samankaltaiset dokumentit vuonna 1925. Roerich löysi kertomuksen Jeesuksen matkasta itään myös tallennettuna alueen suulliseen perimätietoon. Hän sanoi: ”Miten ihmeessä tuore väärennös olisi voinut läpäistä koko idän tietoisuuden?”
Katso myös
Lisätietoa
Elizabeth Clare Prophet, The Lost Years of Jesus: Documentary Evidence of Jesus’ 17-Year Journey to the East.
Lähteet
Pearls of Wisdom, vol. 25, no. 58.
Elizabeth Clare Prophet, 6.10.1987.