Law of cycles/fi

 
Part of a series of articles on Cosmic Law

---

Cosmic law

---

Law of containment Law of correspondence Law of cycles Law of forgiveness Law of karma Law of the One Law of transcendence  

Syklien laki on matemaattinen kaava, jonka mukaan Henki kiertyy Aineen lävitse ja Aine Hengen lävitse.

Kaikkien syklien alkuperä

Lähestymme syklien lakia kunnioittavasti, sillä siinä Luoja ilmaisee Itseään. Lain toiminta ihmisessä, maassa, alkuaineissa ja tähdissä jättää todisteen hänen olemuksestaan jalanjälkinä hiekassa, polkuna lumessa. Missä vain huomaammekin hänen merkkejään äärettömyyden kierähtämisestä ajan ja paikan äärelliseksi spiraaliksi, siinä hän on ollut, siinä viipyy hänen kunnioitusta herättävä, ihana Läsnäolonsa – heti hänen luomuksensa verhotun spiraalin takana.

Kun syklien laki alkaa avautua, paljastuu suurenmoisia, kaikkialle ulottuvia salaisuuksia ihmisen olemuksesta mikrokosmoksena ja osana makrokosmosta. Mysteerikoulujen adeptit ovat tuhansien vuosien ajan huolella varjelleet näitä salaisuuksia, sillä näiden lakien ymmärtäminen valmistaa ennustettavissa olevan kasvualustan evoluutiolle – ja voiman aloittaa omat syklimme.

Mistä tahansa aloitammekin, jos seuraamme elämän tarjoamaa sykliä sen alkulähteelle asti, tulemme kohtaamaan Jumalan kasvokkain. Sillä hän on jokaisen syklin aloittaja. Hän on kaiken muodon keskipisteessä pyörivä, liikkeelle paneva voima.

Syklin määritelmä

Sykli on ajan intervalli, jonka kestäessä toisiaan seuraavien tapahtumien tai ilmiöiden sarja täydentyy valmiiksi. Sen voi myös määritellä "toistuvaksi tapahtumasarjaksi, joka ilmenee sellaisessa järjestyksessä, että edellisen sarjan viimeinen tapahtuma edeltää välittömästi seuraavan tapahtumasarjan ensimmäistä tapahtumaa".

Aseta käsi sydämellesi ja tunne sydämenlyöntiesi syklit, fyysisen elämäsi syke, joka ylläpitää sielun Aineessa tarvitsemaa käyttövälineistöä elossa. Katso palavaa hehkulamppua. Valo loistaa, koska sähkö värähtelee sen hehkulangassa kuusikymmentä kertaa sekunnissa -taajuisina sykleinä. Kuuntele viulumusiikkia. Aistit jousen syklisen värähtelyn resonoivan tärykalvoja vasten äänenä.

Koko maailmankaikkeus voidaan ymmärtää syklien termein. Luomakunnan kudelma ilmenee henkisinä äänivirtauksina, jotka värähtelevät syklisen lain mukaisesti. Tämä muodon maailma aina atomeita ja elektronejaan myöten kumartaa tätä syklistä Hengestä Aineeseen – Aineesta Henkeen – vaihtovuoroisuutta, ja vaihtelu tapahtuu täysin yhden ainoan elementin sisällä: sen, josta kaikki elämä virtaa.

Kosminen magneetti

Ymmärtääksemme erään keskeisen syklien lain perusperiaatteen meidän on kaivauduttava Henkis-Aineellisen maailmankaikkeutemme syvimpien mysteerien äärelle. Täällä kohtaamme kaikista sykleistä yksinkertaisimman ja mahtavimman: kaksoissykkeen, joka on kosmoksen sydämenlyönti. Täältä löydämme sen yhden elementin, ikuisessa tasapainossa, ikuisesti sykkien rytmikkäitä syklejä, jotka kaikuvat jokaisen atomin sisäiseen ytimeen asti.

Taolaisuuden koko uskonnollinen yin/yang filosofia rakentuu syklisen vuorovaikutuksen olemassaololle ja tärkeydelle: vuorottelu tapahtuu äärettömän hierarkian vastakohtaisten tai toisiaan täydentävien voimien kesken. Tämä on suursykli Alfasta Omegaan.

Kuulemme sen atomin lauluna omassakin kosmoksessamme. Se on Jumaluuden hengitystä sisään ja ulos. Tämä alkusykli on kahden voiman yksinkertaisin suhde – ja samalla kaikkein laajin kaikenkattava toiminta. Jos pystymme selkeästi käsittämään Henki/Aineen eli Isä/Äidin välisen, syklistä virtausta ja ykseyttä synnyttävän liikkeen periaatteet, on kuin olisimme saaneet kirjastokortin Jumalan aarreaitan universaalin tiedon varastoon. Tämä jumalallinen polaarisuus on läsnä kaikkialla kosmoksessa – Suuren Keskusauringon tasapainoisesta sykkeestä vetyatomin systeemiseen tasapainotilaan saakka.

Äänen tieteestä ja Veljeskunnan arkistoista saatavan tiedon pohjalta meille selviää, että koko ilmenevä kosmos on värähtelyiden keskinäistä vuorovaikutusta – valtava sähkömagneettisten aaltojen verkko, joka värähtelee eri nopeuksilla sykliä kohden. Ja mitä on värähtely, jollei syklisen liikkeen määrittämistä suhteessa ajan ja tilan raamiin? Syklien asteikko on ääretön – yhdestä miljardien vuosien syklistä miljardeihin sykleihin joka sekunti.

Transsendenssin laki

Kun pohdiskelemme Jumalan Olemuksen valtavaa odysseiaa ikuisten kierrosten alkujen ja loppujen kautta, voimme tehdä kohtalokkaan kysymyksen: Miksi? Mikä on kaiken tarkoitus, jos maailmankaikkeus on vain loputtomia kierroksia, joita ihminen tomuhiukkasellaan kiertelee avaruuden rannattomalle merelle heitettynä?    Minkälainen Jumala on olemassa äärettömän tilan loputtomissa sykleissä?

Saamme vastaukseksi, että syklien laki toteuttaa transsendenssin lakia. Jumala on rajoja ylittävä, transsendenttinen olento. Jokaisella uloshenkäyksellään hän laajenee kosmisen täydellisyyden ja kauneuden yhä korkeampaan tilaan.

Syklit eivät todellisuudessa ole ympyröitä tai siniaaltoja vaan spiraaleja – kultaisen leikkauksen geometrisessa suhteessa (1:1,618…) äärettömästi laajenevia spiraaleja. Jokainen toistaan seuraava evoluutiosykli ottaa sisäänsä enemmän jumaluutta. Jokainen kierre lähettää meidät Jumalan kosmoksen kehon laajempiin sfääreihin.

Niin kuin kosmoksen syklit kiertyvät ylöspäin yhä suurempiin ulottuvuuksiin, samoin ihminen voi ikuisesti ylittää Materian hunnut, jotka muodostavat luokkahuoneet hänen sielunsa kehitykselle.

Elämän ympyrä

Ikuisuuden ja evoluution arvoitus sisältyy ympyrän symboliikkaan. Ympyrä on kaksiulotteinen esitys spiraalista, joka saa alkunsa pyramidin neliön muotoisesta perustasta ja nousee toteutumisensa huippuun elämän päällyskivessä. Ja siellä, päällyskiven keskustassa toimii transsendenssin laki Jumalan silmän kautta. Silloin kun spiraali nousee Kaikkinäkevän Silmän lävitse, se ylittää muodon ulottuvuudet ja siirtyy Aineesta Henkeen.

Tämä on syklien lain täyttymys. Sen alku on Jumalan sydämessä ja täyttymys ilmenee kaikessa täydellisessä luomisen työssä. Ikuinen Logos on piste ympyrän keskellä, päällekkäisistä ympyröistä kerrostuvien syklien alku ja loppu. Hengestä spiraalina alkava energia laskeutuu Aineeseen, tiivistyy siellä liekin ympärille ja palaa sitten – silmänräpäyksessä – takaisin Henkeen Jumalan tietoisuuden laskevia ja nousevia spiraaleja pitkin.

Taivaankappaleet käyvät läpi syklistä evoluutiota Hengessä, Jumalan Olemuksen laajemmassa äärettömyyden spiraalissa – ne kulkevat aineellisen muodon lävitse ja palaavat Henkeen. Kiertyvät spiraalit lähettävät liikkeelle energiavirtoja muotoon ja sieltä ulos niin makrokosmoksessa kuin mikrokosmoksessakin.

Throughout the universe, the pattern of cyclic return is reproduced again and again with infinite precision, traversing realms of eternity, expanding according to the golden ratio.

Man as co-creator

The circle represents a cross section of a spiral that has neither beginning nor ending but appears to be finite as it passes through the physical universe in the form of planets, stars, galaxies—and man himself. Although the circle itself is without beginning or ending, at any point on the circumference of the circle the hand of God may draw an intersecting line, thereby creating a beginning and an ending. Thus cycles are initiated and worlds are born.

Drop a stone into a still pond and watch the cyclic wave patterns continue to flow and flow in smooth rhythm. Drop a stone into an agitated pond, and there results a complex of wave-pattern interchange, but the cycle initiated by the stone continues to affect the water. Thus it is by the hand of God and by his emissaries. The entire universe is the interplay of cyclic vibrations, initiated somewhere, somehow, by someone.

That someone could be you. As we ascend the scales of evolution, we are entrusted with the divine power and authority to initiate cycles that may last forever. Who is to say that the candle glow of your love in this very moment will not exist forevermore in the continuum of God’s Being?

Within the form of the circle the mystery of the beginning and the ending of God is solved. God himself is the circle that has neither beginning nor ending of cycles. Until man becomes one with God, he is but a dot on the circumference, caught up in the flow of the Infinite and fulfilling cycles of life, cycles perhaps that he is unaware of. But once man has passed through the cycles of the initiatic process—the spirals of destiny that unlock the total pattern of his identity—he earns the right to be congruent with the dot in the center of the great circle of life.

The return to God

The cycle of the heartbeat of cosmos exudes life’s energies to all creatures great and small. Through it, we can contact a sense of everlasting comfort during the trials and tribulations of our lives. The law of cycles is thus the instrumentation of the Comforter’s own flame. It is a swaddling garment wound round about the earth. The very currents of the earth’s surface, the very emanations from its sun center, the law of cycles, the comfort flame, the hum just below the level of our own hearing transfer to us this comfort of the cyclic law of the sounding of God’s Word.

Life is ongoing, and the law of cycles promises us that life will go on. God’s heart will beat on. The wheel of cyclic return will rotate on the spokes of our karmic creations.

By the law of cycles, then, we are set upon our courses spiraling through once again the nexus of being, the nexus being the Word itself, the law of cycles being the emanation of the Word—the eternal Logos. “In the beginning was the Word, and the Word was with God, and the Word was God.” And without this Word “was not any thing made that was made.”

As we become congruent with the dot in the center of God’s circle, the power is bestowed upon us to imprint the cyclic energies of God with the pattern of our God-oriented idea or desire. This is the way to return to God as a permanent atom in his Being—through this Word that has incarnated in the avatars with the cyclic law of manifestation. The great manus, the lawgivers of the ages and of their races, upheld the cycle of the Word whereby all seed going forth from the great Tree of Life might return through the Word as the law of cycles.

There is joy in this law of cycles. And the joy of this marriage of science and religion is you at the nexus of infinity, you converging with that living Word.

God has neither beginning nor ending because his Being takes in the universe of cycles and all that precedes and follows them in the formed and unformed dimensions of Spirit. Man, on the other hand, seems for a brief interim to have a beginning and an ending because he identifies with a slice of the spiral that initiates in Spirit, evolves through Matter, and returns to Spirit. When man’s beginnings and his endings are seen as part of the never-ending cycles of God’s Self-awareness, he will realize that although the spirals of his own life travel in a linear pattern through the limited spheres of outer manifestation, there is, in reality, no end to the involution and evolution of his consciousness.

When man returns to God, aligning the energies he has gathered in spirals with the Great Spiral that is God’s Being, both God and man transcend their former state, and the law of cycles implements the law of transcendence. God transcends himself as man transcends himself, for God is in man and man is in God. Through the merging of cycles, man becomes more of God and God becomes more in man; hence new creations are continually being born into spirals that expand the circle of the Infinite One.

See also

God

Evolution and involution

Evolution of planets

Manvantara

Cosmic Egg

Cosmic clock

For more information

Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path to Immortality, Chapter 1, “The Law of Cycles.”

Sources

Elizabeth Clare Prophet, Predict Your Future: Understand the Cycles of the Cosmic Clock, pp. 9-15.