Ascension/fi

"Elia nousee taivaaseen tulisissa vaunuissa", Giuseppe Angeli

Ylösnousemuksen rituaalissa sielu yhdistyy uudelleen elävän Jumalan Hengen, MINÄ OLEN Läsnäolon kanssa. Ylösnousemuksessa huipentuu sielun Jumal-voittoisa oleskelu ajassa ja paikassa. Tämä vanhurskaiden palkinto on Jumalan lahja viimeisen tuomion jälkeen suuren valkoisen valtaistuimen edessä, jossa jokainen ihminen tuomitaan "tekojensa mukaan".

Ylösnousemuksen kokivat Henok, josta kirjoitetaan, että hän "vaelsi kuuliaisena Jumalalle, sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen",Elia, joka nousi tuulenpyörteessä taivaaseen, ja Jeesus, vaikka hänen ylösnousemuksensa ei tapahtunutkaan juuri sinä hetkenä, kun Raamatussa kerrotaan, kuinka pilvi vei hänet taivaaseen. Ylösnoussut mestari El Morya on paljastanut, että Jeesus teki ylösnousemuksensa Shamballasta sen jälkeen, kun hänen aikansa siinä elämässä oli täyttynyt Kashmirissa 81 vuoden iässä vuonna 77 jKr.

Ylösnousemuksessa tapahtuva uudelleen yhdistyminen Jumalan kanssa on elämän päämäärä Jumalan pojille ja tyttärille. Ylösnousemus merkitsee karman ja jälleensyntymisen kierrosten päättymistä ja paluuta Herran kirkkauteen. Jeesus sanoi: "Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika." Pelastuksen (salvation), 'Minänsä kohottamisen' (’Self-elevation’) kautta – eli kohottaessaan tietoisesti Jumalan Pojan temppelissään – sielu pukee ylleen häävaatteensa ja täyttää näin Ihmisen Pojan (Son) aseman (Auringon (Sun) eli Valon aseman). Jeesuksen armosta sielusta tulee kelvollinen hänen ristinsä ja kruununsa kantamiseen. Kun sielu seuraa Jeesuksen vihkimyspolkua, sielu nousee Kristusminän kautta Herransa eli MINÄ OLEN Läsnäolon luo, josta sielu aikoinaan laskeutui.

Fyysinen ylösnousemus

Ylösnousseet mestarit opettavat, että sielun ylösnousemukseen ei vaadita fyysisen kehon ylösnousemusta. Sielu itse voi paeta kuolevaisesta vyyhdistä ja siirtyä taivaaseen ylösnousemusprosessin kautta, kun taas fyysiset jäännökset voidaan luovuttaa pyhään tuleen tuhkausrituaalin kautta. Vaikka pyhissä kirjoituksissa on mainittu fyysisiä ylösnousemustapauksia (Henok ja Elia), fyysinen ylösnousemus edellyttää 95-100 prosentin karman tasapainottamista. Sen sijaan Vesimiehen aikakauden erivapauden eli dispensaation aikana Suuri Laki vaatii, että karmasta tasapainotetaan 51 prosenttia, ja loput 49 prosenttia sielu voi tasapainottaa ylösnousemuksensa jälkeen. Näin ollen ylösnousemusprosessi ei miltei koskaan ole fyysinen. Silti se on yhtä todellinen, ja sen voivat havaita selvänäkijät tai ne, jotka Pyhä Henki on kohottanut aistien ulkopuoliseen havaitsemiseen.

Kun tapahtuu fyysinen ylösnousemus, ylösnousseen mestarin valokeho muuntaa ja korvaa fyysisen kehon. Ylösnousemusrituaalin aikana sielu puetaan pysyvästi tähän kehoon, jota kutsutaan myös "häävaatteeksi" tai kuolemattomaksi aurinkokehoksi. Serapis Bey kuvaa tapahtumaa teoksessaan Ylösnousemus:

Siten Läsnäolon sydämessä oleva liekki magnetisoi sydämen kolminaisliekkiä ja häävaate laskeutuu hopealankaa pitkin ympäröidäkseen ihmisen elämänvirran kouriintuntuvasti ja elävoittävästi ylösnousemuksen virtauksilla. Ihminen muuttuu suuresti muodoltaan ja hänen neljä alempaa kehoaan puhdistuvat kaikista epäpuhtauksista. Fyysinen muoto kevenee kevenemistään ja heliumin keveydellä keho alkaa nousta ilmaan maan vetovoiman vähetessä ja muodon hävitessä kokonaan kirkkauden kunniaan, jonka ihminen on tiennyt Isän kanssa jo “alussa ennen kuin maailmaa on ollut”… Ihminen ei siis nouse maallisessa kehossaan vaan kirkastetussa henkisessä kehossaan, joksi hänen fyysinen kehonsa on muuttunut hetkessä sen vajotessa suureen Jumalan liekkiin.

Ylösnoussut mestari Rex kertoi 2.10.1989 antamassaan sanelussa, että niiden, jotka kutsutaan fyysiseen ylösnousemukseen, on täytynyt valmistautua monen tuhannen vuoden ajan. Nykyään useimmat ihmiset, joiden sielut täyttävät ylösnousemuksen rituaalin vaatimukset, nousevat sisäisiltä tasoilta sen jälkeen, kun sielu on poistunut fyysisestä kehosta. Kuten fyysisessä ylösnousemuksessa, sielu saavuttaa tälläkin tavoin liiton mahtavan MINÄ OLEN Läsnäolon kanssa tullakseen pysyväksi atomiksi Jumalan Kehoon.

Ylösnousemukseen liittyvät vaatimukset

Ylösnousemukseen liittyviin vaatimuksiin kuuluvat puhtaus, kurinalaisuus ja rakkaus, sillä nämä hyveet ovat Lain mukaisia: vihkiytymisen, sydämen, mielen ja sielun puhtaus; motiivien ja halujen kurinalaisuus; selkeys ajatuksissa, tunteissa ja teoissa, jotka kristallinkirkkaana tietoisuudenvirtana loistavat ja virtaavat takaisin Lähteeseensä.

Puhtaus kurinalaisuutena tarkoittaa sitä, että kaikki energiat ohjataan rakastavaan toimintaan. Puhtaus on koko matkan kulkemista Kristuksen kanssa. Se on hengellisesti köyhien palvelemista. Se on sairaiden parantamista ja kuolleiden herättämistä. Puhtaus on antautumista Suuren Vihkijän testeihin. Se on antautumista täydellisesti ja rukoilemista jatkuvasti.

To be pure in the discipline of the Law is to “love the Lord thy God” with one’s total being, to “love thy neighbor” as one in whom the Christ Self lives, and to love the Christ in every ascended being with enough devotion so that one can put behind him the things of the world and say, “What is that to me? I will follow thee!”

The ritual of the ascension is the goal for everyone who understands his reason for being. This initiation can and will come to anyone—even to a little child, when he is ready:

• when he has balanced his threefold flame
• when his four lower bodies are aligned and functioning as pure chalices for the flame of the Holy Spirit in the world of form
• when a balance of mastery has been achieved on all of the rays
• when he has attained mastery over sin, sickness and death and over every outer condition
• when he has fulfilled his divine plan through service rendered to God and man
• when he has balanced at least 51 percent of his karma (that is, when 51 percent of the energy given to him in all of his embodiments has either been constructively qualified or transmuted)
• and when his heart is just toward both God and man and he aspires to rise into the never-failing light of God’s eternally ascending Presence.

The ascension process also involves the passing of those initiations given at Luxor:

• the transmutation of the electronic belt
• the correct use of the chakras and the caduceus
• the raising of the Seed Atom (the Kundalini)
• and the building of the cone of fire for the transmutation of the last vestiges of one’s human creation.

Originally, the complete balancing of personal karma was required before a man could return to the heart of God. Every jot and tittle of the Law had to be fulfilled; every erg of energy he had misqualified throughout all of his incarnations had to be purified before he could ascend. Perfection was the requirement of the Law.

Now, however (thanks to the mercy of God dispensed by the Lords of Karma), the old occult law has been set aside. Those who have balanced only 51 percent of their debts to life can, by divine decree, be given the great blessing of the ascension. This does not mean that man can escape the consequences of his acts, nor does it imply that through the ascension he can evade any unfulfilled responsibilities. This dispensation does, however, enable man to obtain the freedom and perfection of the ascended state more quickly in order that he may from that plane of consciousness balance all remaining debts to life.

Then, when the Great Law has been fulfilled and 100 percent of the energies allotted to him since he came forth from the heart of God have been qualified with perfection, he can proceed on the high road of cosmic adventure and service in the eternally perfect reunion of man with God.

For more information

Serapis Bey, Dossier on the Ascension.

See also

List of ascended masters, cosmic beings and angels.

Sources

Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, Saint Germain On Alchemy: Formulas for Self-Transformation.

Pearls of Wisdom, vol. 25, no. 54, December 30, 1982.

Pearls of Wisdom, vol. 35, no. 34, August 23, 1992.

Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Masters and the Spiritual Path, pp. 93–94.