Kolmen ensimmäisen juurirodun kultainen aikakausi
Kolme ensimmäistä juurirotua olivat elämänaaltoja, jotka tulivat esiin henkikipinöinä Suuresta Keskusauringosta. Heidän sielunsa laskeutuivat muotoon saavuttaakseen itsemestaruuden ajassa ja paikassa. Heidän oli määrä ilmentää tiheämmillä sfääreillä Kaikkivaltiaan Logoin heidän sisimpäänsä sulkeman Todellisen Kuvan puhdas käsite. Kolmen kultaisen aikakauden aikana nämä elämänaallot elivät puhtaudessa ja viattomuudessa – vailla pahuutta ja itsekkäitä motiiveja, vailla kaksinaisuutta ja lihallista halua, vailla keinotekoista tietoisuutta ja sen energiaverhoa.
Elämän evoluutio Emämaassa (Lemurialla) ja sen siirtokunnissa edusti Hengen alkuperäistä sysäystä Aineeseen tällä planeetalla. Varhaiset juurirodut saattoivat päätökseen jumalallisen suunnitelmansa syklit useiden kultaisten aikakausien aikana. Kultaiset aikakaudet saavuttivat huippunsa ennen syntiinlankeemusta. Maskuliininen säde (Hengen laskeutuvat spiraalit) toteutui feminiinisen säteen kautta (Aineen nousevat spiraalit) muodon maailmassa.
Juurirodut ja säteet
Kun ensimmäisen juurirodun jäsenet saivat yksilölliset suunnitelmansa valmiiksi ja alkoivat ylösnousta, he ottivat Hierarkiassa paikat, joilla he ylhäällä olevassa luovassa järjestelmässä vahvistivat alhaalla keräämiään voimakertymiä. Suuren Valkoisen Veljeskunnan retriittejä ja keskuksia perustettiin vähitellen ja ensimmäisen juurirodun jäsenet nousivat täyttämään ne asemat, jotka olivat välttämättömiä jatkuvasti laajenevalle ja rajoja ylittävälle valon magnetisoimiselle planeettakeholla.
Ensimmäisen juurirodun alkuaikoina avattiin Royal Teton -retriitti kodiksi Manulle ja keskukseksi seitsemälle rakastetulle arkkienkelille ja heidän täydentäjilleen, jotka myös olivat ankkuroineet liekkinsä yli koko planeettakehon.
Elohimin voimakentät olivat niin ikään ehjiä maan chakroja. Maa oli tuolloin läpinäkyvää kristallia, joka kausaalikehon jäljennöksenä heijasti seitsemää sädettä. Pohjois- ja etelänavoilla Alfan ja Omegan säteet pitivät maapallon täydellisessä tasapainossa.
Kaikkiaan seitsemän juurirodun kohtalona on ruumiillistua tällä planeetalla. Nämä juurirodut tulevat esiin seitsemän säteen mukaisessa järjestyksessä. Niinpä ensimmäinen juurirotu loi Lain, Jumalan tahdon ja täydellisen jumalallisen suunnitelman perustan kaikille niitä seuraaville juuriroduille.
Kun ensimmäinen juurirotu oli saanut päätökseen jumalallisen suunnitelmansa ja ylösnoussut takaisin Jumalan sydämeen, toinen juurirotu syntyi samalla tavalla kuin ensimmäinenkin rakentuen jo valmiina olevaan malliin. Tämän juurirodun jäsenien tehtävänä oli toteuttaa toista, jumalallisen valaistumisen sädettä. He lisäsivät malliin sen, mitä heidät oli koulutettu ilmentämään Jumalan suuren kausaalikehon keltaisella sfäärillä. Sitten ilmaantui kolmas juurirotu, toteutti kolmannen, jumalallisen rakkauden säteen ja palasi Jumalan sydämeen. Näin kolminaisliekin toiminta tuli valmiiksi.
Pahan poissaolo
Pahan elementin täydellinen poissaolo näistä kultaisista aikakausista ei vähentänyt elämän suolaa eikä elämän monimuotoisuutta! Päinvastoin. Kaikilla oli suora pääsy Todelliseen Kuvaan. Siihen sisältyvät rajattomat mahdollisuudet tieteellisiin löytöihin ja taiteelliseen ilmaisuun sekä Totuuden ääretön monivivahteisuus ja sävyt kohottivat näiden kehittymässä olevien toimintaa ja luovia mahdollisuuksia. Hierarkian kosmiseen järjestykseen vihkiytymisen haaste sai miljoonat ihmiset iloisesti kapuamaan kasvavan itsemestaruuden tikapuita ylöspäin. Jokainen askel avasi uusia maailmoja valloitettavaksi. Kun Jumala loi ihmisen ja maailmankaikkeuden, hän ei sisällyttänyt pahaa suunnitelmaan olennaisena osana, välttämättömänä taustana hyvälle.
Kosmisten olentojen ja kunkin juurirodun Manun ohjauksen alaisuudessa nämä sivilisaatiot heijastivat neliönmuotoisen kaupungin ylläpitämiä korkeimpia kulttuurisia ja tieteellisiä mittapuita. Kaikki tunnustivat universaalin kohtalonsa olennaisiksi osatekijöiksi yksilön itsemestaruudesta kumpuavan ilon sekä vapauden, joka syntyy elementtien hallitsemisesta Jumalan lakien kurinalaisen noudattamisen seurauksena.
Rohkeat sielut uljaassa uudessa maailmassa näkivät universaalin Kristuksen ilmentymän alkunaan ja loppunaan, alkuperänään ja lopullisena päämääränään. Niinpä he pyrkivät laajentamaan ikuisen Kristuksen valoa joka päivä aineellisissa ulottuvuuksissa oleskelunsa aikana. He ymmärsivät "koetusten" merkityksen, ja he halusivat osoittaa pätevyytensä taiteen ja tieteen ilmentämisessä ja Jumalan kätten töiden osaamisessa. He tiesivät, että näin he ansaitsisivat oikeuden laajentaa valtaansa Hengen alueella, saavuttaisivat lopulta kuolemattoman vapautensa ja siirtyisivät korkeampiin maailmoihin Isän monien asuinsijojen loputtomien mahdollisuuksien pariin.
Nämä maan kansalaiset eivät koskaan kadottaneet silmistään näkemystä Todellisuudestaan. He näkivät Kristuksen toisissaan ja rakastivat kaikkia, joiden kanssa heillä oli yhteinen tavoite tulla enemmän Jumalaksi. He rakastivat ihmistä hänen sisäisen arvonsa takia ja hänen elämänvirtansa ainutlaatuisen tarkoituksen vuoksi jo ennen Jumal-ajatuksen kypsymistä hänessä.
Nämä kolme kultaista aikakautta olivat olemassa ennen syntiinlankeemusta, joka esitetään vertauskuvallisesti ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksessa Aatamista ja Eevasta. Ennen kuin ihminen laskeutui tietoisuuteen kaksinaisuudesta ja synnintuntoon ja Lähteestään erossa olemisen tunteeseen, hänen huomionsa ja siten myös hänen energiansa olivat Jumalaan keskittyneitä: Hänen elämänsä oli Jumalan elämää. Vapaan tahdon älykkäällä käytöllä hän omisti Jumalan energiat taivaassa tehtyjen mallien laskemiseen alas maassa tehtyihin malleihin. Liittoa Jumalan ja ihmisen välillä ei oltu rikottu; siksi kun ihminen luovutti kaikkensa Jumalalle, Jumala luovutti kaikkensa hänelle. Tässä ilmeni todellakin täydellinen tasapaino makrokosmoksen ja mikrokosmoksen välillä: kuten ylhäällä, niin alhaalla.
Kultaisen ajan perhe
Kunperhe ilmentää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kolminaisuutta, se on jumalallisen yhteiskunnan perusyksikkö. Varhaisten kultaisten aikojen aikana isä oli Jumalan Hengen, hänen auktoriteettinsa ja isyytensä keskipisteenä kaikkien puolesta. Äiti perheenemäntänä keskitti Pyhää Henkeä ja sen laskeutumista Aineeseen sytyttäen OM-mantran taivaalliset energiat. Eeva, kaiken elävän äiti, oli suunniteltu olemaan Jumalan äitiyden täydellinen ilmentymä.
Isä-äiti-liekkien rakastavan liiton kautta muodostuivat laskeutuvien sielujen kehotemppelit, ja Kristuksen liekkiä ravittiin Jumalan pojissa ja tyttärissä. Tämä kotoa alkava uskon (Isä), toivon (Poika) ja rakkauden (Pyhä Henki) kolminaisuus on perusta kaikelle sille, mitä rakennetaan ihanneyhteiskunnassa ja jokaisessa kultaisessa aikakaudessa. Niissä elämä on Jumal-liekin iloista avautumista jokaisen Henkikipinän sydämessä. Jokainen liekki on nouseva spiraali, joka aaltoilee yhdistyäkseen elämän suloisiin salaisuuksiin.
Hallinto ihanneyhteiskunnassa
Ihanneyhteiskunnassa hallinto ja koulutus ovat välineitä, joiden avulla ihmisen yksilöllisiä mahdollisuuksia voidaan kehittää sopusoinnussa kaikkien yhteisön jäsenten kanssa. Kaikki instituutiot, niin julkiset kuin yksityisetkin, korostavat elämän ykseyttä uskon, toivon ja rakkauden kolmiyhteyden kautta. Nämä käsitetään Jumalan voimana, viisautena ja rakkautena. Kolminaisuus toiminnassa ja pyrkimys erinomaisuuteen kaikissa asioissa ovat motivoivia voimia.
Ihanneyhteiskunnan johtajat ovat pappi-kuningas-tiedemies -tyyppisiä, sillä hallintoa, tiedettä ja uskontoa ei ole erotettu toisistaan, vaan ne nähdään voiman, viisauden ja rakkauden kolmiosaisen liekin ilmentyminä. Valta-asemat temppeleissä sekä valtiollisissa, koulutuksellisissa ja tieteellisissä instituutioissa myönnetään niille vihityille, jotka ovat läpäisseet tietyt itsemestaruuden asteet ja jotka ovat siten päteviä hallitsemaan ja tekemään päätöksiä niiden puolesta, jotka vielä käyvät läpi testejä ja vihkimyksiä, jotka kaikkien on lopulta läpäistävä voittaakseen kuolemattomuutensa.
Kultaisen aikakauden sivilisaation pisimmälle edennyt vihitty hallitsee nämä kolme kosmisen lain haaraa, ja hänestä tulee planeetan hallitseva auktoriteetti. Hän toimii niiden ylösnousseiden mestareiden ja kosmisten olentojen alaisuudessa, jotka sisäisillä tasoilla ovat vastuussa planeetasta. Hän on se pilari, joka seisoo kahdeksikkokuvion yhdyskohdassa, koska hän hallitsee oman maailmansa ja on ottanut hallinnan maan päällä. Hänelle mikrokosmos on planeettakeho ja makrokosmos koko kosmos. (Näin näemme, että ihmisen hallitessa minkä tahansa Jumalan energian osan, siitä tulee hänen mikrokosmoksensa ja hän keskittyy Jumalan Läsnäoloksi tuolle maailmalle.) Hänen tietoisuutensa on Super-Ego, Kristus, jota hän henkilöi niiden miljardien elämänvirtojen puolesta, jotka eivät ole vielä kehittyneet ilmentämään täydellisesti toiminnassaan omaa Kristus-potentiaaliaan. Hänen tietoisuutensa kautta virtaavat Auringon sydämestä tulevat energiat. Hän pitää yllä voiman, viisauden ja rakkauden tasapainoa kaikille planeetalla kehittyville, kun he ilmentävät neliönmuotoisen kaupungin kosmista suunnitelmaa.
Tässä virassaan hän on vastuussa siitä, että hän opettaa ihmisiä samalla tavoin virittäytymään yhdestä suuresta Elämänlähteestä pulppuavaan energiavirtaan. Koska hän on syklien ja maailmankaikkeuden rytmin mestari, hän opettaa ihmisiä hallitsemaan energian nousua ja laskua heidän yksilöllisessä voimakentässään, siirtämään vähitellen tämän yksilöllisen mikrokosmoksen hallinnan planetaarisen mikrokosmoksen hallintaan ja lopulta samaistumaan makrokosmokseen energioiden keskinäisen vaihdon kautta – kuten ylhäällä niin alhaalla.
Hallitsijan täydellinen samaistuminen Todelliseen Minäänsä on hänen mestaruutensa perusta. Sen hän on saavuttanut opiskelemalla ja soveltamalla maailmankaikkeuden lakeja pitkien ajanjaksojen aikana. Kansa osoittaa hänelle kunnioitusta Jumaluuden korkeimpana elävänä ilmentymänä, sillä hän on heille Jumalan voima, viisaus ja rakkaus ruumiillistuneena.
Niillä, jotka tunnustavat Jumalan auktoriteetin ihmisen yli, on siten oikeus hallita ihanneyhteiskunnassa Jumalan alaisina esimiehinä; ja tässä on sanan hallinto kaksitahoinen merkitys. Niinpä kun Kristus on jokaisen ihmisen pää ja Olemuksen temppelin tärkein kulmakivi, niin hän on myös ihanneyhteiskunnan pää. Kaikkein pätevin hallitsemaan on se, joka ilmentää suurimmassa määrin Kristustietoisuutta. Siksi universaalin Kristuksen ilmentäminen tunnustetaan yhteiskunnan kaikkien jäsenten korkeimmaksi tavoitteeksi. Kultaisen ajan sivilisaatio ei voi säilyä ilman yhteistä sitoutumista tähän päämäärään. Koska maapallon ihmiset eivät tällä hetkellä jaa tätä päämäärää, ihanneyhteiskuntaa ei ole nykyään olemassa maapallolla.
Education
In golden age societies, souls newly come into the world of form go through a very exacting program of discipline and education. In early years they are taught the rudimentary science of the psyche, how to develop their senses to contact physical and metaphysical dimensions of Reality, and how to expand the faculties of the soul to probe cosmos through nature. They are taught communion with all life through the focusing of their attention within the heart and establishing an arc to the heart of all things living, to the hearts of plants and trees and flowers, the very elements and the fiery core of the atom.
The mastery of levitation, precipitation and the science of alchemy are also part of the curriculum in the early years of soul development. Higher education is based on a series of initiations leading to cosmic mastery whereby individuals then qualify for positions in government, science, education and temple service.
In the ideal society the concept of unreality is taught in allegory, since the evolving souls have no direct experience with the synthetic image that is produced when man lowers his gaze from perfection to imperfection. Thus a study of cosmic history is required, and the akashic records of other systems of worlds are carefully reviewed. The initial causes and the far-reaching consequences of individual and collective failure to uphold the standard of unity on other planets afforded ample proof to those evolving in the first three golden ages as to why they should use their free will to invoke the will of God and his kingdom come upon earth.
Life in the golden age
During the first three golden ages before man’s departure from innocence, the crystal cord was nine feet in diameter, and the threefold flame enveloped his form. Man’s source of energy was literally unlimited, and his Christ consciousness was all-enfolding.
The powers wielded by those lifestreams who were the first to walk upon the virgin soil of Terra, who never knew the feeling of limitation or struggle or even the burden of a dense, physical form such as we now wear, would be considered miraculous by those whose memory scans only the relatively short period in which the planet has been immersed in a synthetic civilization and consciousness. Souls sustained life in one body for as long as a thousand years; and when they reembodied, they retained the memory and faculties of former lives, including the mastery they had attained.
During these three golden ages man talked freely with his God and associated intimately with angels and elementals; communion with all life was unrestrained, and cooperation between angels, elementals and men was unspoiled. To man was given the assignment of overseeing the creation and working with God to execute the divine plan—to design, to invent and to direct. To the elementals, the builders of form, was given the important task of bringing into manifestation the intents of God and man. And to the angels was given the holy ordination of ministering to the spiritual and emotional needs of both men and elementals.
The entire planet was a veritable Garden of Eden, and man ate every fruit and herb that was charged by nature’s helpers with the essence of the immortal Spirit to energize and revivify his mind and form. As the ground was transparent like crystal, the rays from the sun in the center of the earth glowed softly beneath man’s feet. During the period of rest when the souls of men, together with their lower vehicles, were recharged for another round of service, there was an ever-present radiance from the white-fire core like an aurora borealis. Thus total darkness was unknown, and evil as the energy veil was no more real than a fairy tale.
To the Almighty man gave the glory for each accomplishment. The Sun that ruled the day was the focus of his adoration, symbol of the unfoldment of the only begotten Son of God, whose promise would be fulfilled in each one. The stars defined intervals of time and space and were the giant reflectors of man’s blissful adoration of the One Supreme Being. Crystal coordinates marking his courses past, present and future, they magnified his mystical feelings of heavenly joy that rippled across the antahkarana of cosmos.
The cult of the Mother
The cult of the Mother, destined to come into prominence in the twentieth century, was the foundation of the civilization of Lemuria. In the main temple of Mu, the flame of the Divine Mother was enshrined as the coordinate of the flame of the Divine Father focused in the Golden City of the Sun. Perpetuating the ancient rituals of invocation to the Logos and intonation of sacred sounds and mantras of the Word, priests and priestesses of the sacred fire held the balance of cosmic forces on behalf of the lifewaves of the planet.
Throughout the far-flung colonies of Mu, replicas of the temple and its flame-focus were established as shrines of the Virgin consciousness, thereby creating between the earth and the sun an arc of light, anchored in the flame below and the flame above, which conveyed the energies of the Logos necessary for the precipitation of form and substance in the planes of Matter.
Far beyond our own meager accomplishments, the great advances in technology made during centuries of continuous culture on Mu were brought forth through a universal at-one-ment with the Divine Mother, whose consciousness embraces the laws governing all manifestation in the earth plane.
The accomplishments in every field of endeavor of a people dedicated to the plan of God revealed through his All-Seeing Eye show to what heights a civilization can rise when the Mother flame is honored and adored in every heart and guarded and expanded in shrines dedicated to her name. And it becomes clear that man’s fall from grace was, in actuality, the result of his falling away from the cult of the Mother and his misuse of the energies of the seed atom focused in the base-of-the-spine chakra, which establishes the light of the Mother flame in the physical body.
The record in akasha
The perfection of these first three golden ages is recorded in akasha upon the planetary body, and the full-gathered momentum of these Sons and Daughters of God, all now cosmic beings, can be invoked on behalf of the victory of the four remaining root races who are to fulfill their destiny upon this planet. The magnetic forcefield of all that they attained is still anchored within the etheric body of the earth, waiting to be invoked.
See also
For more information
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of the Higher Self, volume 1 of the Climb the Highest Mountain® series, pp. 60–67.
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path to Attainment, pp. 278–89.
Sources
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of the Higher Self, volume 1 of the Climb the Highest Mountain® series, pp. 61, 62–63, 64–65, 66–67, 411.
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path to Immortality.
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path to Attainment, p. 288.