Krishna
Krishna on jumalallinen olento, jumaluuden inkarnaatio, avataara. Hän on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista intialaisista sankareista. Hän on valloittanut hindujen mielikuvituksen ja saanut monissa muodoissaan nämä omistautumaan hänelle kaikkialla – olipa hän sitten leikkisä, ilkikurinen lapsi, paimentyttöjen rakastaja tai mahtavan soturi Arjunan ystävä ja viisas neuvonantaja.
Krishna tunnetaan Vishnun, hindulaisen kolminaisuuden toisen persoonan, kahdeksantena inkarnaationa. Hänen tarinansa kerrotaan Bhagavad Gita -teoksessa, Intian suosituimmassa uskonnollisessa teoksessa, joka on kirjoitettu 400–100 eKr. ja joka on osa suurta intialaista eeposta Mahabharataa.
Kun osoitamme Krishnalle omistautumista mantran ja pyhän laulun kautta, avaamme rakkauden valtatien Krishnan sydämeen, ja hän avaa tien toisen pään. Hän moninkertaistaa omistautumisemme omalla rakkaudellaan ja lähettää sen meille takaisin.
Historiallinen Krishna
Jotkut tutkijat pitävät Krishnaa historiallisena hahmona, joka eli noin 650 eKr. Sanskritin tutkija David Frawley uskoo, että hindulaisissa teksteissä olevat astronomiset viittaukset sekä viimeaikaiset arkeologiset löydöt paljastavat, että Krishna eli ainakin jo 1400 eKr. Hindulaisen perinteen mukaan Krishna syntyi 3102 eKr. nykyisen aikakauden alussa, joka tunnetaan Kali Yugana – ristiriitojen aikakautena.
Nimi Krishna on peräisin sanskritin kielestä ja se tarkoittaa ”mustaa” tai ”tummansinistä”. Hänet kuvataan usein tummaihoisena – joskus sinisenä, joskus sinimustana tai mustana.
Tietoa Krishnasta löytyy useista hindulaisista pyhistä kirjoituksista. Ne kertovat yksityiskohtaisesti Krishnan elämän vaiheista, mukaan lukien hänen varhaisvuosistaan ilkikurisena lapsena ja rakastavaisena nuorukaisena. Useimmat tutkijat uskovat, että nämä tarinat ovat liioiteltuja kertomuksia historiallisesta Krishnasta. Seuraavassa on joitakin kertomusten kohokohtia.
Lapsuus ja nuoruus
Krishna syntyi Intiassa Delhin eteläpuolella. Ennen hänen syntymäänsä taivaasta kuului ääni, joka ennusti, että hän tuhoaisi setänsä, pahan kuningas Kamsan. Heti Krishnan syntymän jälkeen hänen isänsä salakuljetti jumalallisen avun turvin vastasyntyneen turvaan elämään paimenten keskuudessa.
Kamsa yritti tappaa Krishnan lähettämällä kätyrinsä ja demoninsa surmaamaan kaikki poikalapset. Mutta Krishna-vauva tappoi ihmeellisesti nämä demonit yhden kerrallaan. Lapsena Krishna kasvatettiin lehmipaimenten johtajan Nandan ja hänen vaimonsa Yasódan luona.
Sanskritin kielellä lehmipaimenia tarkoittaa sana gopa. Naispuolisia lehmipaimenia tarkoittaa sana gopi. Gopala ja Govinda ovat nimiä, jotka viittaavat Krishnaan nuorena lehmipaimenena. Gopala tarkoittaa ”lehmien suojelijaa” ja Govinda tarkoittaa ”häntä, joka miellyttää niin lehmiä kuin aisteja”. Ymmärrämme, että tämä symboloi Krishnaa kaikkien sielujen suojelijana ja myös sellaisena, joka herättää ja aktivoi henkiset aistimme.
Kirjailija David R. Kinsley maalaa kuvan Krishnasta lapsena:
Krishnan elämä viittaa jumalalliseen vapauteen. Lapsena Krishna käyttäytyy täysin spontaanisti. Hän ryntäilee lehmipaimenten kylässä vanhemman veljensä kanssa, leikkii omalla varjollaan, pyöriskelee pölyssä, tanssii saadakseen rannekorunsa kilisemään, syö multaa huolimatta äitinsä varoituksista, nauraa itsekseen tai istuu hiljaa uppoutuneena omaan mielikuvitukseensa. Krishna viettää aikaansa leikkimällä, seuraamalla jokaista mielijohdettaan, toimimalla ilman laskelmointia ja ilahduttamalla koko lehmipaimenten kylää.[1]
Poikana Krishna piti ilkikurisista kepposista, kuten voin varastamisesta. Tämä on tarina Krishnan voivarkauksista, joka perustuu A. S. P. Ayyarin kertomukseen kirjassaan Sri Krishna, The Darling of Humanity.
[Krishnalla] oli paljon ystäviä Nandan klaanin lehmipaimenien joukossa. Gopit antoivat Krishnalle vastavalmistettua voita, mutta se ei koskaan riittänyt hänelle ja hänen ystävilleen. Joten hänellä oli tapana mennä ystäviensä kanssa gopien koteihin ja ottaa niin paljon voita kuin hän halusi ja jakaa sitä.
Monet valittivat hänen äidilleen. Äiti nuhteli häntä ja käski hänen ottaa omasta kodistaan niin paljon voita kuin halusi, mutta äiti ei antanut hänelle tarpeeksi, jotta hänen kaikille ystävilleenkin olisi riittänyt. Mutta Krishna kertoi äidilleen, että voi, jonka hän otti salaa muista taloista, maistui makeammalta!
Joskus gopit yllättivät hänet voin varastamisesta ja löivät häntä kirnumännällä. Hän otti iskut vastaan ilman värähdystäkään. Tämä sai helläsydämiset gopit katumaan julmuuttaan, ja niin he antoivat hänelle niin paljon voita kuin hän halusi itselleen ja ystävilleen. Krishna tuli tunnetuksi nimellä ”Tuoreen voin Krishna”.
Krishnan ottaman voin jäljelle jäänyt osa oli maultaan hienompaa ja erittäin kysyttyä ostajien keskuudessa. He maksoivat siitä mielellään kaksinkertaisen hinnan ja taistelivat siitä. Gopit alkoivat valittaa, jos Krishna ei käynyt heidän taloissaan ottamassa voita. Monet gopit katselivat suurella mielihyvällä oven takaa, kun Krishna ja hänen ystävänsä ottivat voita.[2]
Ayyarin mukaan tämä symboloi sitä, että uskovat rakastavat katsella, kun Herra hyväksyy heidän uhrauksensa.
Voi on hinduille merkityksellistä. Puhdistettu voi, jota kutsutaan sanoilla ghrita tai ghee, on hindujen uskonnollisissa rituaaleissa käytettävien voilamppujen polttoaine. Hinduille ghee symboloi valaistumista ja henkistä selkeyttä. David Frawley huomauttaa, että sana Kristus, joka tulee kreikan sanasta Christos (voitelu), on johdettu sanskritin sanasta ghrita.[3] Ja niinpä rakkaan Krishna-lapsen ja hänen ystäviensä välinen vuorovaikutus edustaa suhdetta Jumalan ja sielun välillä bhakti-joogan polulla, joka johtaa yhdistymiseen Jumalan kanssa rakkauden kautta. Kinsley selittää vertailua:
Vauvana ja lapsena Krishna on helposti lähestyttävä. Erityisesti vauvana (mutta myös nuorena ja rakastajana) Krishnaa on hemmoteltava ja hellittävä. Häneen on suhtauduttava samanlaisella läheisyydellä kuin miten vanhempi suhtautuu lapseen.
Jumala, joka paljastaa itsensä vauvana, kutsuu ihmistä luopumaan muodollisuuksista ja liiasta kunnioituksesta ja tulemaan hänen luokseen avoimesti ja iloiten hänestä läheisesti. Koko hinduperinteessä rakastetaan tuota ihastuttavaa, kaunista vauvaa, joka ei vaadi palvelua, loistoa eikä ylistystä, kun häntä lähestytään. Hänen yksinkertaisuutensa, viehätyksensä ja lapsenomainen spontaanisuutensa kutsuvat läheiseen, vanhemmantapaiseen reaktioon.[4]
Krishnan varhaislapsuuden ja nuoruuden aikana paha Kamsa lähettää lukuisia demoneja tappamaan Krishnan. Mutta Krishna selviytyy niistä kaikista leikkisällä itsevarmuudella. Yksi Krishnan kuuluisimmista kohtaamisista on hänen taistelunsa monipäisen käärmeen Kaliyan kanssa. Kinsley kertoo:
Kaliya asuu läheisessä purossa ja on myrkyttänyt sen vedet, minkä takia monien karja on kuollut. Krishna saapuu paikalle, tutkii tilanteen, kiipeää puuhun ja hyppää myrkyllisiin vesiin, missä hän alkaa houkutella hirviötä uimalla ja leikkimällä. Raivoissaan Kaliya nousee pesästään veden alta ja taistelu alkaa.
Kaliya näyttää aluksi saavan yliotteen, kun se kietoutuu Krishnaan kiinni. Mutta Krishna vain leikkii sen kanssa. Vapautettuaan itsensä Kaliyan otteesta hän alkaa kiertää demonia, kunnes käärmeen pää alkaa roikkua uupumuksesta. Nähtyään tilaisuutensa Krishna hyppää käärmeen päiden päälle ja alkaa tanssia. Rytmikkäästi jalkojaan polkien Krishna saa vihollisensa alistumaan tallomalla tätä.
Krishnan tanssin seurauksena pahoinpidelty ja verinen Kaliya myöntää lopulta tappionsa ja etsii turvaa Krishnan armosta. Kaliyan vaimojen pyynnöstä Krishna säästää hänen henkensä, mutta karkottaa hänet meren saarelle... Mahtava Krishna-lapsi on voittamaton.[5]
Krishna ja gopit
Nuorena Krishna ilmentää iloa, armoa ja ylimaallista kauneutta, joka vetää puoleensa kaikkia, jotka näkevät hänet. Hän soittaa huiluaan, ja sen taianomainen ääni lumoaa gopit. Kun gopit kuulevat hänen huilunsa äänen, he keskeyttävät tekemisensä ja juoksevat Krishnan luo. Huilun ylimaallinen ääni häiritsee jopa jumalia! Kinsley sanoo:
Koko luomakunta ei voi keskittyä muuhun kuin huilun ääneen... Sen ääni lopettaa äkillisesti ihmisen mekaanisen, tavanomaisen toiminnan sekä luonnon ennustettavat liikkeet... Krishnan huilun ääni on enemmän kuin melodia. Se on kutsu. Se kutsuu sielut takaisin Herransa luokse.[6]
Suurin rakkaus vallitsi Krishnan ja Radhan, gopeista kauneimman, välillä. Radha on puhtaan omistautumisen ja jumalallisen autuuden ruumiillistuma. Krishna on hänelle kaikki kaikessa. Jotkut pitävät häntä Lakshmin, Vishnun puolison, inkarnaationa, joka vannoi olevansa puolisonsa kanssa kaikissa hänen inkarnaatioissaan.
Krishnan rakkaus gopeihin ja gopien rakkaus häneen symboloivat jumalallista romanssia Jumalan ja sielun, Gurun ja cheelan välillä. Aivan kuten gopit kaipaavat Krishnaa, niin myös sielu kaipaa Jumalaa.
Myöhemmät vuodet
Kun Krishna kasvaa nuoreksi mieheksi, hän ja hänen veljensä palaavat kaupunkiin ja tappavat pahan kuningas Kamsan. Krishna lähtee sitten Intian länsirannikolle ja perustaa linnoituskaupungin Dwarkaan. Aikakauden tapojen mukaisesti hänellä on suuri haaremi ja hän saa monia lapsia.
Suuren sodan alkaessa molemmat sotivat osapuolet pyytävät Krishnan apua. Hän lainaa armeijansa toiselle osapuolelle ja toimii toisen osapuolen vaununkuljettajana. Krishna on vaununkuljettajana suurelle soturi Arjunalle, ystävälleen ja oppilaalleen. Taistelun aattona Krishna opettaa Arjunalle neljä polkua yhdistymiseen Jumalan kanssa. Bhagavad Gita kertoo heidän keskustelustaan.
Sodan jälkeen Krishna palaa Dwarkaan. Eräänä päivänä kaupungin asukkaat alkavat juoda ja tapella. Eräänlainen hulluus valtaa heidät, ja he tappavat toisensa. Krishna vetäytyy metsään. Metsästäjä erehtyy luulemaan häntä peuraksi ja ampuu häntä kantapäähän, hänen ainoaan haavoittuvaan kohtaansa. Krishna kuolee tähän haavaan.
Krishna ja Arjuna
Bhagavad Gita tarkoittaa ”Jumalan laulua”. Se on kirjoitettu Krishnan ja Arjunan välisenä vuoropuheluna. Krishna kuvailee itseään ”kaikkien elävien olentojen Herraksi” ja ”kaikkien olentojen sydämessä asuvaksi Herraksi”, eli sellaiseksi, joka on yhdistynyt Jumalan kanssa, joka on saavuttanut ykseyden, joka on Jumala. Hän sanoo: ”Kun hyvyys heikkenee, kun pahuus lisääntyy, minun Henkeni nousee maan päälle. Jokaisella aikakaudella palaan vapauttamaan pyhät, tuhoamaan syntisten synnit ja vakiinnuttamaan vanhurskauden.”[7]
Arjuna on Krishnan ystävä ja oppilas. Tarina sijoittuu suuren taistelun aattoon. Taistelussa ratkaistaan, kuka hallitsee valtakuntaa. Krishna on Arjunan vaununkuljettaja. Juuri ennen taistelun alkua Arjuna epäröi, koska hänen on taisteltava omia sukulaisiaan vastaan ja tapettava nämä. Krishna selittää Arjunalle, että hänen on osallistuttava taisteluun, koska se on hänen dharmansa – hänen velvollisuutensa tai olemassaolonsa syy. Hän on soturikastin jäsen, ja mitä tahansa tapahtuukin, hänen on taisteltava.
Hindulaisessa perinteessä taistelua on tulkittu kahdella tapaa. Ensinnäkin taistelu edustaa kamppailua, johon Arjunan on ryhdyttävä täyttääkseen dharmansa ja vallatakseen valtakunnan takaisin. Toiseksi taistelu edustaa sotaa, jonka hänen on käytävä itsessään hyvän ja pahan voimien – korkeamman ja alemman luontonsa – välillä.
Krishna opettaa Arjunalle neljästä joogasta eli polusta, jotka johtavat yhdistymiseen Jumalan kanssa, ja sanoo, että kaikkia joogia tulisi harjoittaa. Neljä joogaa ovat tieto (jnana jooga), meditaatio (raja jooga), työ (karma jooga) sekä rakkaus ja omistautuminen (bhakti jooga). Tuntemalla itsemme, meditoimalla sisäistä Jumalaa, tekemällä Jumalan töitä karman tasapainottamiseksi ja hyvän karman lisäämiseksi sekä omistautumalla rakastavasti toteutamme neljän alemman kehon neljä polkua – siis muistikehon, mentaalikehon, halukehon ja fyysisen kehon.
Kristus ja Krishna
Bhagavad Gita -teoksessa Arjuna sanoo Krishnalle: ”Jos, oi Herra, pidät minua kykenevänä näkemään sen, paljasta minulle muuttumaton Minäsi.”[8] Kun Krishna paljastaa jumalallisen olemuksensa Arjunalle, Arjuna näkee koko maailmankaikkeuden Krishnan sisällä. Tämän kohdan perusteella monet ovat päätelleet, että Krishna on ylin Jumala ja ylin Herra. Ja tietysti hän onkin. Mutta aivan kuten Herramme Jeesus ei koskaan julistanut itseään ainoaksi Jumalan Pojaksi, niin ei myöskään Krishna koskaan julistanut itseään ainoaksi korkeimmaksi Jumalaksi tai korkeimmaksi Herraksi.
Uskon, että Krishna paljasti itsensä Arjunalle Vishnun inkarnaationa, itäisen ja läntisen kolminaisuuden toisena persoonana. Krishna paljasti jumaluutensa, jotta me kaikki, Arjunana, opetuslapsena, voisimme nähdä edessämme tavoitteen jumaluudestamme. Todellakin se, joka on saavuttanut ykseyden Jumalan kanssa, on tullut tuoksi Jumalaksi. Eikä eroa ole.
Näen Arjunan edustavan meitä jokaista arkkityyppisenä sieluna ja näen Krishnan sielumme vaununkuljettajana. Krishna on juuri nyt yhtä Korkeamman minäsi, Pyhän Kristusminäsi kanssa. Visualisoi Korkeampana Minänäsi Herra Krishna hänen inkarnaatiossaan Vishnuna (Kosmisena Kristuksena). Jumalallisen Minäsi Kaaviokuvassa näe hänet Pyhän Kristusminäsi kohdalla välittäjänä sielusi ja MINÄ OLEN Läsnäolosi välillä, elämäsi vaununkuljettajana. Hän ajaa vaunua rinnallasi koko matkan takaisin Keskusaurinkoon. Herra Krishnaa voidaan pitää ”Pyhänä Krishnaminänä”, jos niin haluat. Hän voi asettaa Läsnäolonsa jokaisen ihmisen ylle.
Ajatuksena on samaistuminen Jumalaan. Olemme samaistaneet itsemme ihmiseksi. Jumala laskeutuu inkarnaatioon avataaroina, ja niin näemme, mikä oli alkuperäinen rakennuskaaviomme, mitä meidän oli tarkoitus olla, kuinka kauas olemme poikenneet tästä Jumalan inkarnaatiosta. Mitä näemme itsessämme, mikä ei ole enää hyväksyttävää, kun katsomme peiliin ja näemme siinä Krishnan, Jeesuksen Kristuksen, Gautama Buddhan? Alamme hyvin nopeasti huomata, että on asioita, joista voimme yksinkertaisesti luopua.
Herra Krishna voi yhdistää Läsnäolonsa Pyhän Kristusminäsi kanssa ja moninkertaistaa itsensä miljardi miljardi kertaa. Silti on vain yksi Krishna, yksi universaali Krishnatietoisuus. Tämä on jotain, minkä ymmärrät, kun siirryt Krishnan värähtelyyn. Hän on universaali Jumalan tietoisuus sekä universaali Kristustietoisuus. Tarkoittaako se, että Jeesus ei sitä ole? Ei tietenkään. Tarkoittaako se, että Gautama ei sitä ole? Ei tietenkään.
Tämä on viimeisellä aterialla murretun leivän suuri mysteeri, että jokainen murunen ja jokainen suupala on yhtä kuin koko leipä. Meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus ilmentää universaalia Kristustietoisuutta. Samoin tekevät Herra Maitreya, Herra Gautama, Herra Sanat Kumara ja Dhyani-buddhat. Herra Krishna ja Herra Jeesus opettavat meille Jumaluuden ja Poikana olon tietä. Ja he – yhdessä lukemattomien taivaallisten joukkojen kanssa, jotka ovat saavuttaneet Kristustietoisuuden, Buddhatietoisuuden ja Krishnatietoisuuden – ovat kanssamme joka hetki näyttääkseen meille, kuinka voimme tulla heidän kaltaisikseen: Jumalvapaiksi olennoiksi, jotka täyttävät oman roolinsa osana Jumalan mystistä ruumista.
Ylösnousseet mestarit ja kaikki taivaallisen hierarkian muodostavat joukot eivät todellakaan kilpaile keskenään siitä, kuka on ”valtakunnan suurin”. He tietävät, että yksi pisara meressä on yhtä hyvä kuin koko meri. Ja he tietävät, että Jumala on murtanut elämän leivän, jotta jokainen voi omalla ajallaan tulla koko leiväksi – mutta ei koskaan ainoastaan hän.
Sisäisen lapsen parantaminen
Herra Krishna on luvannut auttaa parantamaan sisäistä lasta, kun laulamme hänelle mantroja ja bhajaneita. Hän pyytää, että visualisoit hänen Läsnäolonsa itsesi yllä siinä iässä, jolloin koit emotionaalisen trauman, fyysisen kivun tai henkisen kivun tässä tai edellisessä elämässä. Voit pyytää, että nämä tapahtumat elämässäsi kulkevat kolmannen silmäsi edessä kuin diat, jotka liikkuvat valkokankaalla tai jopa elokuvamaisesti. Arvioi ikäsi trauman tapahtumahetkellä. Sitten visualisoi Herra Krishna tuon ikäisenä – kuuden kuukauden ikäisenä, kuuden vuoden ikäisenä, kahdentoista vuoden ikäisenä, viidenkymmenen vuoden ikäisenä – ja näe hänet seisomassa itsesi ja koko tilanteen yläpuolella.
Jos tässä kohtauksessa on muita henkilöitä, joiden kautta tuska on tullut, näe Herra Krishnan Läsnäolo myös heidän ympärillään. Laula harrasta mantraa ja laulua, kunnes vuodatat niin paljon rakkautta Herra Krishnalle, että hän ottaa rakkautesi, moninkertaistaa sen sydämessään, palauttaa sen sinulle ja muuntaa tuon kohtauksen ja sen tallenteen. Jos näet Herra Krishnan kaikkien ongelmaan, vihaan ja taakkaan liittyvien osapuolten yllä, voit ymmärtää, että voit vahvistaa sydämessäsi, että ei ole muuta Todellisuutta kuin Jumala. Vain Jumala on Todellinen, ja Jumala asettaa Läsnäolonsa tuon tilanteen ylle henkilöimällä itsensä Herra Krishnana.
Lisätietoa
Elizabeth Clare Prophet on julkaissut äänitallenteen hartaista lauluista nimellä Krishna: The Maha Mantra and Bhajans, jota voidaan käyttää tuskaisten muistojen parantamisessa. Saatavilla osoitteesta www.AscendedMasterLibrary.org.
Lähteet
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Masters and Their Retreats, hakusana “Krishna.”
Elizabeth Clare Prophetin luento, “Krishna, the Divine Lover of Your Soul,” 1.7.1993. Saatavilla osoitteesta www.AscendedMasterLibrary.org.
- ↑ Kinsley, The Sword and the Flute: Kālī and Kṛṣṇa, Dark Visions of the Terrible and the Sublime in Hindu Mythology (University of California Press, 1975), s. 13.
- ↑ A. S. P. Ayyer, Sri Krishna, The Darling of Humanity (Madras Law Journal Office, 1952), s. 9-10.
- ↑ Frawley, Gods, Sages and Kings, s. 222.
- ↑ Kinsley, s. 18.
- ↑ Kinsley, s. 22.
- ↑ Kingsley, s. 39, 40, 33.
- ↑ Swami Prabhavananda ja Christopher Isherwood, trans., Bhagavad Gita (Hollywood, Calif.: Vedanta Press, 1987), s. 58; Juan Mascaro, trans., The Bhagavad Gita (New York: Penguin Books, 1962), s. 61–62.
- ↑ Swami Nikhilanda, trans., The Bhagavad Gita (New York: Ramakrishna-Vivekananda Center, 1944), s. 254.